Nämä otsikot ovat aika huonoja. No ei se haittaa. Tässäkin huumori on aika tökkivää ja... Äh, jätetään alkumössöilyt.

Vaikka Minnasta olikin tullut vanhus, hän opetti Mikaa silti innolla. Mikan ensimmäisestä sanasta ei tosin ole varmuutta.
- Sano äiti. Äi-ti. Sano äi, Minna yrittää.
- Mmämm.. mumma..mm .. ää.., Mika mumisee.
- Sano sitten ti. Minulta menee hermot!
- Miulltlt.. Mu.. mullm... mummlloo.., Mika jokeltaa epäselvästi.
- Mummjo!! Mika huutaa yhtäkkiä.
- Ei en minä ole mummo! Olen vain vanha! Äi-ti! ÄITI! Minna kiljuu.
Heini tekee useasti siskojensa läksyjä, joka repii hänen hermojaan. "Oikeutuksena" eli osin siskojen rahoilla hän ostaa itselleen television, että jaksaisi paremmin.
- Nääh.. Tylsiä tehtäviä. Toistoa, toistoa, toistoa. Junnausta. Ärsyttävää.

- Vera muuten, sano Saralle, että te teette meidän kaikkien läksyt tänään ja huomenna, mä tein teidän koko lapsuusajan teidän läksyt, Heini syyttää. Vera kohauttaa olkiaan ja syytää hommat Saran harteille koulussa sanoen, että Heini käski Saran tehdä läksyt. Esikoista totellaan.

Ensimmäistä kertaa Heinin elämässä tarmonaattorin käyttö epäonnistuu! Heinin energia, hygienia, mukavuus, nälkä, rakko ja hupi ovat aivan pohjassa. Joonas sattuu paikalle katsomaan, kun Heini sopertaa jotain pesusienistä.

Joonas ajatteli saarnata Heinille, miten pahalta tämä haisee, mutta Heini pyörtyy nurmikolle. Joonas ei tee elettäkään auttaakseen jotenkin, vaan istuu nurmelle Heinin viereen odottamaan, että hän heräisi.
(Tästä ilmenee Mäkelän perheen auttavaisuus ja sympatia)

Minna innostuu ompelemaan ja tekee enimmäkseen patalappuja. Niistä saa pienen voiton kun tekee niitä ostotilassa, ja ehkä hän oppii tekemään vaatteitakin.

Aamulla Heini nousee, aloittaa nopeasti voipuneella äänellä selittämään isälleen jotakin saaristojen pinnanmuodoista ja mikropiireistä sekä niiden yhdistämisen talousvoittoisuudesta, ja juuri kun Joonas yrittää sanoa jotain, Heini lyyhistyy nurmikolle.
- Yhyy! En ehtinyt saarnata hänelle haisevuudesta! Joonas itkee.


Joonaksella on sattumalta sosiaalisuus pohjassa, kun Viikatemies tulee vierailemaan asia Heiniä koskien.
Joonas heittäytyy Viikatemiehen jalkoihin (olemattomiin sellaisiin) ja alkaa nyyhkyttää:
- Yähähähä! Sääli vähän! Minun sosiaalisuuteni on huono! Leiki kanssani! Leikiii-iiii-iiii-iiiihiihiii! Joonas parkuu.
- No tämän kerran, Viikatemies rahisee ja katsoo Joonasta olemattomilla silmillään odottavasti.
- Nooh.. Mennään sellaista peliä, että sinä laitat jotain toiseen käteesi ja sitten minä arvaan, kummassa kädessä se on! Joonas keksii.
- Mutta minulla ei ole mitään mitä laittaa käteen, Viikatemies rohisee matalasti.
- Paitsi että... Minulla on tässä tyttäresi sielu, sillä voidaan pelata, hän keksii. Viikatemies laittaa sielun toiseen käteensä ja laittaa kätensä selän taakse. Sitten hän ottaa ne pois.
- Öööh..., Joonas miettii.

Joonas arvaa oikein, Viikatemies avaa nyrkin, jossa Heinin sielu on.
- Wuhuu! Sosiaalisuuteni kasvoi kohisten! Minä voitiin! Joonas huutaa.
- Hmrr.. Saatkin tämän sielun takaisin, Viikatemies lupaa. Heini herätetään siis eloon. Ei tainnut Joonaksella hyvä päivä olla, kun tuollalailla sekoiltiin.

Kaikkien yllätykseksi Vera opettaa Mikan kävelemään. Minna kyllä teki työstä suurimman osan, mutta silti..

Heini keräsi mekaniikkataitoa, ja sai siitä tasolla kahdeksan stipendin. Se oli kai värkkäilyharrastus stipendi tai jotain, mutta aivan sama. Molemmat kaksoset saivat Simakatemian stipendin ja tanssi-stipendin. En jaksanut laskea, kuinka paljon kaikilla on yhteensä, kai jotain... 6000 simoleonia.

Vaikka Minna olikin reilusti vanhempi kuin Joonas, he nukkuivat silti yhä sylikkäin.
- Joonas. Minä kuolen kohta, Minna mumisee öisin.

Yhtäkkiä Heini kiinnostuu isänsä piirtopöydästä. Hän piirtää kuvan kuntolaitteesta, onhan kuntoilu hänen mieliharrastuksensa. Tulikin tässä mieleen, Heini ei ole harrastanut kuntoilua pitkään aikaan.

Mika kasvaa siskojen painostuksesta päivää aikaisemmin lapseksi, hänellä on kuvassa armeijahaalari päällä. Mitään ulkonäönvaihdosta ei tarvita, tuo saa kelvata.

Mikan lapsuuden alkuvaiheilla hänellä on nukketalo, jolla hän leikkii.
- "Minä en pidä sinusta", Mika laittaa toisen nukkemiehen sanomaan.
- "Minäkään en pidä sinusta", Mika jatkaa ja laittaa nuket tappelemaan keskenään.
- "By the power of science!" Mun naisnukkeni keskittää nukketalon massakeskittymään plasmavoimaa, ja..., Heini keksii, kun leikki on hänestä liian tylsää.

- Ja plasmasta materialisoituu magneettikentän avulla jättimäinen tuligodzilla joka polkee nukketalon maanrakoon! poikamainen Heini jatkaa ja ruttaa nukketalon jalallaan. Mika ei sure kauan, kun hänelle ostetaan vaatekaappi ja leluhella nukkekodin tilalle.

- Mitä nyt, äiti? Nyt on keskiyö! hämmentynyt Heini sanoo kun Minna tulee yöllä hänen huoneeseensa.
- Tunnen että kuolen. En ole elänyt tarpeeksi hyvin ja kuolen varmaan pian vanhuuteen. Tässä sinulle siis lahja, etten vie niitäkin mukanani. Sinusta varmaan tulee perijä... Elämäneliksiiriä, kirjoittamani kirja ja...(, tässä kohdassa Minna purskahtaa tunteikkaaseen itkuun,) vanhoja ruoanlaitto - ja elokuva, - sekä kirjallisuuslehtiä! Minna nyyhkyttää.

Veralle ja Heinille tulee pakkomielteitä uudistaa ulkonäköä, kun Vera haluaa poikaystävän ja Minnan likinäköisyys periytyy Heinille.
Vera vaihtaa valkoiseen pieneen mekkoon, ja lakkiin sekä vapaisiin hiuksiin ja meikkaa itseään. Sen jälkeen hän alkaa opetella hurmaamista.
Heini vaihtaa valkoiseen paitaan, farkkuihin ja kirjavaan kaulaliinaan, ostaa silmälasit ja vapauttaa hiuksensa saparoilta. Harmi, ne näyttivät kivoilta, mutta silmälasien kanssa eivät.

Tämä osa oli hiukan normaalia pidempi, siinä oli tasan parikymmentä kuvaa. Ennakolta viimeistään seitsemännessä osassa lapset menevät yliopistoon...